Tänä päivänä tajusin suuren katastrofin tapahtuneen, voi murheen päivää, nimittäin aamulla aloin etsiä kameraani, jotta olisin ottanut koirista muutamia kuvia, kamera laukku löytyy, kameraa ei mistään, ensimmäisenä tuli mieleen, että Diwa on sen syönyt (anteeksi Diwa et ollut syyllinen). Pakko oli oikein istahtaa miettimään milloinkas mnä sillä olen kuvannut no taisi olla sunnuntaina kun hypättiin esteitä, voi ei minähän ripustin kameran vaahterapuun oksalle kun lopetettiin ja ajattelin älä nyt vain unohda sitä tuohon, mutta minä todella UNOHDIN kameran kahdeksi päiväksi puun oksalle vesisateeseen. Noudin kameran vähin äänin ja katsoin mitä näkyy, näkymä oli sellainen kun koirat olisivat olleet akvaariossa, noudin hiusten kuivaajan ja yritin kuivata, mutta tulos ei ollut kehuttava. Kun kerroin Harrylle mitä oli tapahtunut, niin voi ihmettä hän sanoi:" Eihän siinä muu auta kuin mennä ostamaan uusi kamera, eihän sitä ruikutusta kukaan kuuntele jos et saa koiria kuvata" ja niin me lähdettiin, sain kmeran joka kestää kuvausta jopa vesisateessa. Huomenna otan kuvia uudella kameralla (jos osaan) kun sen akku on latautunut. Tulin niin hyvälle tuulelle, että vein koirat kaupunkilenkille tänäänkin ja Diwa ja Bella pääsivät kaupungin ihmeitä katsomaan ja Luna ja Turri saivat tehdä metsälenkin ja siellä me leikittiin leikkiä namia on tiellä mutta ei saa ottaa (yhden Turri ehti ottaa, mutta sitten selvisi leikin säännöt). Meillä on myös uusi leikki miten avaan tarhan oven, se tapahtuu siten, että kun istuu kauniisti ovi aukeaa ja heti jos nostaa pyllyn ylös ovi menee kiinni ja vasta kun minä annan luvan saa tulla tarhasta pois. Tässä leikissä Diwa on ykkönen ei nouse peppu ylös vaan jaksaa odottaa kauniisti. Lunalla taas on jo-jo-mallinen peppu mutta eiköhän sekin pikkuhiljaa ala pysyä paikallaan.