Nytpä olikin Isla päässyt kylää ihan kaksin mammansa kanssa, Enzo ja Pete oli jätetty kotiin. Kyllä tuo Isla on sellainen ilopilleri ja jos voi sanoa koirasta niin todillinen säihkysilmä, itsekkin tulee tosi hyvälle tuulelle kun Islaa katselee.  Enrgisyys ja pirteys on aivan uskomatonta, mutta osaa Isla paikoillaankin olla siinä jäisi saksanseijojatkin toiseksi kun Isla ryhtyy pupua katsomaan ei liikahda karvakaan eikä kuule pieni korvakaan.

Tässä kuvassa me ei vielä tuoksuttu hyvälle, sillä me ei oltu vielä löydetty sitä mätää linnunraatoa minkä päälle oli kiva käydä kierimään ja tuoksu oli huumaava.

Kani tai ainakin jotain valkoista, minä tuijotan sen liikkeelle.

Jaa että kanien kerrostalo mikä se tuolla sitten möllöttää.

Isla koko komeudessaan.