Tänään lähdimme Beluna ambulanssilla kohti Halikkoa ilman yhtäkään koiraa, Diwakaan ei päässyt mukaan koska oli vielä hieman juoksuinen ja päätettiin, että ei sekoiteta nuorten urosten ajatuksia juoksuisella nartulla. Puolessa matkassa jo alkoivat vieroitusoireet ja mietin olisiko sittenkin pitänyt ottaa edes joku koira mukaan,  ilman koiria mentiin ja kun perille päästiin niin vieroitusoireetkin helpottivat kun sain heti äiti Astan itselleni. Koiria tuli pikkuhiljaa paikalle ja hetkessä oli koossa valtaisa lauma. Koirat kuvatiin ja saatiin jopa yhteiskuvaan, hieman tunnelma oli aluksi kiihkeän puoleinen, mutta kun kuvaukset olivat ohi niin päästiin lenkille ja siitä alkoi riemu koirille. Hyvässä sovussa koirat painelivat uimaan ja pitkin laidumaita pitkin ja poikin. Kun lenkiltä päästiin takaisin päin niin sisältä tulvahti aivan ihana lihakeiton tuoksu ja hetkessä meillä kaikilla oli vatsat pullollaan. Satu oli pyytänyt minua kertomaan vinkkejä koiran kasvatuksesta (=ikuinen sellainen kun olen), kerroin kyllä kaikille, että en ole mikään koirankouluttaja vaan ainoastaan koulutan omia koiriani, mutta omista kokemuksistani olin kerännyt muutamia vinkkejä mitkä itse olin kokenut hyviksi ja toimiviksi asioiksi. Diwa on ansiokkaasti auttanut minua testaamaan monenlaista asiaa. Lopuksi harjoiteltiin vielä hieman ohittamista ja tarkastettiin kaikkien hampaat (=koirien). Oli tosi hauska päivä kiitos SADULLE taas kerran kun jaksoit järjestää meille hauskuutta koko päiväksi.

Kaikki vapaat kädet täyttyivät hetkessä Kepo, Asta ja Pipa

Krisse, Mysti ja Magic

Kaikki yhdessä lenkillä

Monta pientä leonbergiä marssi näin aurinkoista tietä eteen päin.

ME EI SIIS PÄÄSTY MUKAAN JA NYT ME MÖKÖTETÄÄN.