Pakko oli lähteä joulupukin apulaiseksi oikein porukalla, kun vettä vain sataa ja talvesta ei tietoakaan. Nurmikolla voi kohta harjoitella uintiharjoituksia niin paljon on vettä satanut, toisaalta aamuvarhaisella alkanut matka oli mielenkiintoinen, sillä tuttu reitti Porvooseen oli viime aikoina muuttunut tosi paljon joka puolella missä ennen oli viljapeltoja oli nyt järviä. Lähtö oli niin aikaisin että pienin matkalainen nukahti heti ja veteli sikeää koiranunta perille asti

Lotta untenmailla

Perille päästiin Porvooseen, mutta olipa Lotalle pieni haaste ennenkuin mummu ja vaari tavattiin, piti matkustaa kahdeksanteen kerrokseen hissillä, Diwa oli jo vanha tekijä ja meni rohkeasti aivan liian pieneen koppiin, ainakin heti sen jälkeen kun Diwa oli sen täyttänyt, mutta niin vai me kaikki tungettiin hisiin ja matka yläkertaan  alkoi. Reippaasti Lotta tutustui vanhempiini ja he saivat heti lipaisut ja hännen heilutukset. Täytyy sanoa että reippaasti myös Diwa tervehti mummua ja vaaria, tosin siinä samalla kaatui kynttiä (onneksi ei ollut tulta), kukahan senkin oli pöydälle laittanut vaikka äitini tiesi meidän saapuvan, tontturivistö ja enkelikuoro, olivat hetkessä tehneet hyvin läheistä tuttavuutta keskenään kaatuessaan mullin mallin kirjahyllyn reunalta. Karamellikulhon ehdin juuri ja juuri pelastaaa ennen kuin se putosi lattialle. Vanhempani hymyilivät ja totesivat tulipa hetkessä elämää tähänkin taloon. Vesikuppi koirille oli jo valmiina odottamassa ja Diwa kävi oitis hakemassa suun täyteen vettä ja lirutteli sitä sitten parketille, missä pyyheliliina, lattia kuivattu, ja vihdoin ehdin minäkin vanhempiani tervehtimään.

Mummua tervehtimässä

Vaarin tyttö

Herkkua oli äitini taas laittanut monen moista, oli kuin olisi joulu tullut etukäteen, koirille oli myös varattu herkkuja ja vielä muutama kassi pakattiin mukaankin, voidaan herkutella koko ensi viikko.

Kun vaari nousi lempituolistaan, niin kukas se siihen kiipesi Lotta tyttöhän se, ihan samalla tavalla me tehtiin lapsena kun isä nousi tuolistaan niin kilpajuoksu oli veljeni kanssa siitä kumpi ehtii isän tuoliin istumaan, ja jos kerran Lotta sai istua vaarin tuolissa niin tottakait siihen Diwakin kiipesi, tosin tuoli on hieman pienehkö Diwan "pikku"-pepulle.

Miten tähän nyt sitten mahtuu istumaan miettii Diwa, mahduttava on olihan Lottakin tässä.

No niin mahduimpas kun vähän sovittelin.

Vaarin tuoliin voisi vaikka nukahtaa, kun on vatsa täynnä herkkuja molemmilla.

Vaari saa pitää tuolinsa , kyllä tässä lattialla on mukavampi makoilla.

Vaikka meillä oli niin mukavaa niin pakko oli suunnistaa kotimatkalle, autoon oli lastattu Porvoon tuliaisina suukkoja ja lakritsaa, tryffeleitä ja marmeladia, arvasitte varmaan, käytiin karamellitehtaan myymälässäkin.

Kotimatkalla poikkesimme vielä Minnan ja Jannen kautta täydentämässä ruokavarastoja, lähinnä tällä kertaa haimme tuota Neuta kun se on nyt jo jonkin aikaa maistunut Lunalle. Lotta  sai myös pallon, koska tykkäsi niin kovasti mummolassa leikkiä golf-pallolla.

Kerrassaan hieno päivä kiitos vanhemmilleni kaikesta ja siitä suuresta lahjasäkistä, joka vielä  lopuksi pakattiin autoon. Bella, Luna ja Turri olivat joutuneet viettämään pitkän päivän tarhassa, mutta koska koko päivän oli satanut niin koppeihin oli tehty hienot heinäpesät missä tytöt olivat vedelleet sikeitä.