Tänään KePo on ollut ahkerana, sillä hän on jo pitkään siis hyvin pitkäään kerännyt materiaalia rakentaakseen pentusille kolinakellon minkä virallinen nimi on kaljakello. Apulaisena oli tietystikkin Pilvi ja Naukkis, ettei KePon ihan yksin tarvinnut puuhastella. Kun Kolinakello oli valmis oli pentulaatikossa sellainen meno,että sitä ei voi sanoin kuvata, minä ja Tarja nauroimme vedet silmissä pentujen touhuja.

KePo ja Naukkis rakentavat pennuille lelua.

Tuleeko siitä valmista?

Vautsi mikä tämä on?

Kolisee ja heiluu kivaa

Lisää vauhtia jo rupesi kello kilkattamaan ja

narut menemään solmuun.

Pitääkö tästä ottaa välillä hömsyt?

Välillä seurustelua Tarjan kanssa.

Lopuksi aina kaikki päättyy makoisiin uniin.

Löpöllä alkoi olla niin paljon kevättä rinnassa, että meidän oli pakko käydä lääkäritätiä tapaamassa, sillä meillä ei ollut tarkoitus seuraavaksi hoitaa kymmentä kissanpentua (vaikka nekin on ihania). Joten nyt Löpö kulkee kauluri päässä muutaman päivän.