Nyt oikeasti vasta tajuaa kuinka paljon metsässä on LUNTA sillä tänään kun lähdimme metsään niin kaikki polut olivat kadonneet ja Pilvi upposi hankeen niin syvälle ettei päässyt ylös vaikka pomppi kuin kumipallo, mutta eivät nuo koirat tyhmiä ole minä sain toimia veturina ja lauma perässä jonossa ja Pilvi viimeisenä ja silloin oli jo polkukin muodostunut, tunnin kun puuskutin kuin veturi pitkin talvista metsää umpihangessa alkoi askel painaa jo reippaasti ja kun pääsin kotiin niin vaatteet olivat liimautuneet ihoon kiinni. Tätä jos mitä voi kutsua kinkun sulatus lenkiksi. Kuvia ei lenkiltä tullut mutta laitetaan tähän vielä pari kuvaa eiliseltä Tapanilta (kävin ne poimimassa Tarjan albumista, älä suutu Tarja, sillä olivat niin paljon parempia kuin omani.)

Koirakaveruksia

Mistä näitä koiria oikein tulee?

Sitten illan suussa meille saapui koiravieraita ja toki Windillä oli pari palvelijaakin mukanaan. BB oli ihan ihmeissään mikä kumma tuo eläin on kun sitä ei saa kiinni ja se liikkuu huimaa vauhtia ja on melkein kun Pilvi mutta iso sellainen, no lopuksi BB tajusi se on leikkikaveri. Pilvikin innostui uudesta ystävästä. Naukkis ei hirvittävästi hämmästynyt uudesa koirasta vaan jökötti kylmän rauhallisesti sohvan kulmassa ja viis veisasi vaikka uusi kuono tutki kiinnostuneena mikä olento se tuo on Naukkis oli Windyn ensimmäinen kissatuttavuus.

Ensin tutkittiin Pilvi. Windi on Australian paimenkoira.

Koira se on ja tyttökin vielä.

Lähdetään ulos siellä on se suuri möhköfantti nimeltään BB.

Kissa siis tarkoittaa ei liiku mihinkään suuntaan.

Kiitos vierailusta ja hyvää loppuvuotta ja ennen kaikkea hyvää uutta vuotta. (Joukkoon mahtuu aina yksi joka on huomion kipeä leonberginkoira)