Tänään Max ja Milana laitettiin parhaaseen kuntoon ja taas starttasi Beluna-ambulanssi kohti Turkua, jossa pidettiin Mätsäri. Alku oli Milanasta tosi jännittävää kun koiria oli niin paljon joka puolella, Max sen sijaan otti kaiken tosi rennosti. Pian Milanakin tottui vilinään ja rentoutui. Max ja Lotta onnistuivat hienosti kehässä, vaikka Lottaakin varmasti vähän jännitti. Palkintona esiintymisestä Max sai hienon vinkuvan luun, jonka Max herrasmiehenä jakoi Milanan kanssa. Milana esiintyi kehässä tosi kauniisti ja liikkui luonteasti ja hampaatkin näytettiin tuomari tädille.

Tukijoukot kentän reunalla

Lotta ja Max kehässä

Arja ja Milana harjoittelevat

Näin sitä juostaan reippaasti.

Diwan kuulumiset vaihdettiin taas Sadun kanssa, sanoin juuri Sadulle, että vaikka kaikki on niin hyvin ja Diwa viihtyy Sadun luona niin kyllä sitä vaan 100 kertaa päivässä tulee Diwa mieleen ja kyllä minulla Diwaa on aika ikävä, meidän apinan kantaja kun puuttuu niin Diwan kokoinen pala elämästämme puuttuu ja se ei ole mikään ihan pieni pala. Harrykin sanoi, että kylläpä meillä on oudon hiljaista, sillä eivät nuo 5 muuta saa yhteensäkkään niin paljon elämää aikaiseksi kuin Diwa , sillä Diwa on sellainen päiviemme piristys, koska on aina niin aktiivinen ja touhuaa jotain koko ajan. Ei muuta kuin puhelin taas tyynyn alle ja jännittämään joko ensi yönä pirahtaa.