Mitä ihmettä meillä oikein tapahtuu

Ompas meidän elämässä taas tapahtumia, nyt on selvinnyt miten Lotta joutui aitojen ulkopuolelle ja maantielle. Yksinkertaista jos Loltalta kysytään tuo pieni saksalainen kenguru siis hyppäsi aidan yli. Harry näki eilen kuinka näppärästi se kävi, eikä tarvittu edes suurtakaan lumivallia aidan eteen. Sitten lapioimaan tonneittain lunta pois aitojen vierestä, mutta auttoiko no ei koska Lotta oli oivaltanut miten kengurhypyllä pääsee aidan yli, siis kun heittäytyy päin aitaa niin aita taittuu ja voi sukeltaa sen yli. Kukaan koiristamme ei koskaan näinä vuosina ole mennyt tuosta aidasta yli, joten tästä seurasi sitten se että haettiin 400 metriä lautaa jotta saadaan verkon yläreuna jäykistettyä, ettei sitä saa taittumaan. Tänään on sitten hakattu kaikella mahdollisella innolla lautoja paikoilleen. Samalla päätimme myös jakaa tontin kahteen osaan, jotta on mahdollista jakaa laumakin kahteen osaan, koska tuo Turrin jälkeinen johtajuustaistelu ei näytä vieläkään olevan ihan selvä. Lauma on edelleen sekaisin, eikä sitä yhtään auta tuo "riiviö" pentu nimeltä BB joka vie kaikilta hermot, ei tuollaista pentua ole minulla koskaan ollut siis roikkuu koko ajan jonkun korvassa tai päällä tai jalassa tai hiassa, ei taida ainakaan aivot kasvaa kovin nopealla tahdilla meidän BB:lle. Lotta on ylpeä lapsestaan ja kukaan ei saa BB:tä komentaa kun heti Lotta syöksyy paikalle puolustamaan pienokaistaan. BB:n nuoruuden innon sai kokea myös nuori herra Simba joka tuli meitä tänään tervehtimään olikin tosi kiva nähdä Simbaa ja Juttaa pitkästä aikaa. Jutta kertoi, että Simballa on metsästyskoiran sielu, sillä Simba ei voi vastustaa peuroja tai hirviä vaan lähtee ajoon heti kun vilauskin noista eläimistä näkyy. Jo pentutestissä Simballa todettiin voimakas saalistusvietti joka on iän myötä vain vahvistunut.