Sain todella mieluisan puhelinsoiton lauantaina kun Niemen Teija (Moosen maamo) soitti minulle ja antoi mahdollisuuden ryhtyä Etelän Vesileijona yhdistyksen kannatusjäseneksi. Tehtävä otettiin mieluusti vastaan. Teija ja Sari ovat aivan upeasti tarttuneet itse toimeen koska selkeä tilaus asialle oli ja jos Arja voi vähänkään auttaa noin hienoa asiaa niin ei muuta kuin toimeksi. Alla lyhyesti Etelän Vesileijonien syntyhistoria Teijan kertomana. Kuvat jotka kertomusta värittävät ovat Belunan Kingly Morizista "Moosesta" joka harrastaa vepeä, taitaa kuvissa vilahdella eräs tyttökaverikin.

ETELÄN VESILEIJONAT RYTeija Niemi

Kaikki alkoi siitä kun…. eräänä päivänä juttelin Sari Ruposen (vepe-kouluttaja, vepe-ylituomari) kanssa ja yritin saada koiraani Sopu ry:n vesipelastuskoulutukseen jonoon. Sari sanoi minulle, että jonot ovat aivan hirveät ja saattaa viedä kaksikin vuotta ennen kuin ryhmään pääsee… Samassa yhteydessä Sari myös sanoi joskus miettineensä, että pitäisi saada leonberginkoirille oma vesipelastuskoulutus-ryhmä ja että jos treenipaikka vain löytyisi niin hän lähtisi mielellään ohjaamaan leonberginkoiria vesipelastuksessa. Hän oli myöskin pannut merkille vepe-ryhmiä vetäessään eri rotujen väliset eroavaisuudet (leonberginkoiraa kun ei ihan samalla tavalla pysty ohjailemaan kuin jotain palveluskoirarodun koiraa).

 

Minulla alkoi ”kellot hälyttämään”… Jostain vepe-ranta! Kului toista viikkoa kun puhelin kuumana, nettiä selaillen soittelin eri rantapaikkoja läpi ja yritin saada meille treenipaikkaa.. Vihdoin tärppäsi ja kävimme Sarin kanssa neuvottelemassa Vantaan seurakuntayhtymän omistaman Kuntokallion kurssikeskuksen kanssa heidän rantansa käytöstä vesipelastuskoulutus tarkoitukseen. Saimmekin pientä korvausta vastaan heidän rantansa sunnuntai-iltaisin vesipelastuskoulutus –käyttöön.

 

Eipä mennyt aikaakaan kun suusta korvaan –menetelmällä saimme kasaan samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa perustimme yhdistyksen nimeltä Etelän Vesileijonat. Näiden henkilöiden koirista muodostui kymmenen leonberginkoiraa käsittävä pilotti-ryhmä ensimmäisen kesän (2010) vesipelastuskoulutustreeneihin. Etelän Vesileijonat rekisteröitiin viralliseksi yhdistykseksi vuoden 2010 lopulla.

 

Lili ja Moose

Vuosi 2010 oli siis ensimmäinen vesipelastuskoulutus kesämme. Hankimme ensimmäisen vesipelastuskoulutus –käyttöön tarvittavan kumiveneen vesipelastuskoulutukseen osallistuvien koirakoiden omistajien rahallisella panoksella. Myöskin vuokra Kuntokallion rannan käytöstä maksettiin koirakoiden omistajien omista lompakoista.

 

Talvikautena Moose käy Hyvinkään koirauimalassa

Ajatellen ensi kesää, olemme tuplaamassa vesipelastuskoulutukseen osallistuvien koirakoiden määrän. Varainhankinnan merkeissä olemme osallistuneet eri paikkakunnilla järjestettävien tapahtumien koiravetoihin. Niistä saadut tuotot on lyhentämättömänä siirretty tulevan vepe-kesän varustehankintoihin. Olemme saaneet myös muutaman kannattajajäsenen tukemaan yhdistyksemme toimintaa. Suuri kiitos heille heidän panoksestaan.

Todella hienoa nyt moni leo pääsee harrastamaan vesipelastusta, jos tunnet halua osallistua omalla panoksellasi Vesileijonien  toimintaan ota yhteyttä Teijaan,  hyvää asiaa kannattaa aina tukea. ( "Teija Niemi" <teija.niemi@elisanet.fi>)

Eiliseltä BB&B lenkiltä jäi monta hienoa kuvaa vielä julkaisematta ja tässä muutama lisää.

"kaksoset" tai ainakin sisarukset

Pientä vääntöä pitääolla.

 Sisko vai veli

Aina kun katselen näitä kahta minulle tulee mieleen eräs toinen kaksikko joka oli aivan erottamaton parivaljakko nimittäin meidän Diwa ja siskonsa Emma.

Kyllä koiraystävyys on hieno asia.

Tosi ystävyyttä, toivottavasti se säilyy läpi elämän tällä kaksikolla.


Matkalla kauas jonnekkin BB ja B