Tänään aamulla sanoin, että ihanan kaunista ja niin kesäsitä ja iltapäivällä alkoi rymistä ja sataa rakeita, aika vaihteleva tämä Suomen kesäsää. Leot ovat viisaita koiria, kun ukkonen alkoi rytistä niin silloin ne tietystikkin tulivat sisälle, etteivät kastu, mutta meidän Turri oli kuin ferrari, Turri juoksi aivan järjetöntä vauhtia pitkin aidan reunaa tonttia ympäri ja aina kun jyrähti  niin koira nousi kahdelle jalalle kohti taivasta. Minä painelin rankkasateessa koiran perässä, sillä aloin jo pelätä, että koira saa sydänkohtauksen sellaiselta se meno vaikutti, kunnes vihdoin tuli luokseni ja sain koiran rauhoittumaan, märkiä oltiin molemmat. Turri varmasti luuli, että nyt ainakin taivas putoaa alas. Pennut ovat auttaneet kotihommissa, säkillinen talouspaperia on purettu suuri apu kaikki rullat hieman avattu. Pienokaiset heräsivät kauniina kesäaamuna 4.25 ja niillä oli nälkä ja se tarkoitti että laitoin ruokaa tulemaan, mutta kun ruoka oli syöty halusivat pentuset leikkiä kanssani, no sitten me leikittiin ja 7 aikaan ne kävivät uudelleen nukkumaan ja isoilla koirilla oli nälkä ja sitten ne lähtivät ulkoilemaan ja Lotta sai lääkkeensä. Tosin Lunahan ei tuohon aikaan nouse muuta kuin kiivetäkseen Harryn kainaloon, minun peittoni päälle.

Käärme saa kyytiä, oranssipoika ja vihreäpoika vauhdissa.

Mulle ei käärmeet ryttyile.

Olenko minä muka lelukoira kun mut on laitettu lelulaatikkoon?

Sadepäivänä on siis leikitty lähes kaikilla leluilla välillä kauniisti yhdessä ja välillä viipotettu peräkanaa (outo sana peräkanaa, mitä ihmeen peräkanaa) hippaa.