Tänään piipahti Jutta katsomassa pentuja ja olivat kuulemma kovasti kasvaneet viime näkemältä. Kovasti oli Jutta tehnyt ostoksia pentua varten ja iso pehmolelukasa odottaa jo pentua, pennut saivat aivan ihanan vinkulelun ravun jota ne kilvan vinguttivat, tosin kaikkein hauskin lelu olisi ollut Jutan hiukset. Jutan äitikin oli päässyt Jutan uutta perheenjäsentä tapaamaan. Nyt alkoi Jutalla kova etsiminen mistä löytää pennulle nukkumapaikaksi sellaisen litteän kiven mikä minulla on pentuhuoneessa, sillä se kivi on kaikkien pentujen lempipaikka, ja voin vain kuvitella kuinka suuri kivi tarvitaan kun pikku leo kasvaa aikuiseksi. Meno oli armotonta ja lopuksi pikkuiset väsähtivät ja nukahtivat, pienen protestoinnin jälkeen pentuhuoneeseen, sillä pennut olisivat halunneet nukkua ulkona, mutta se ei nyt vaan käynyt.

Jutta ja pienet leijonat

Ravustusta

hei sinä musta eläin oletko sinäkin leonberginkoira?

Ei se tainnut olla koska se hyppäsi tiskipöydälle ja minä en osaa ainakaan lentää, siis se oli varmasti jokin lintu.

Taas uusi kaveri, älä sinä ainakaan lennä pois.