Blogi on muuttanut osoitteeseen http://belunankennel.blogspot.fi . Kaikki uudet päivitykset tulevat jatkossa uuteen blogiin.

Tarkoituksena oli ensinnäkin esitellä Taigan vanhemmat

Tässä Taigan äiti Balisha Leo vom Birkenberg

Taigan isä Fairytroll`s X-Mas Elf Zodiac


Taigan sisarukset ja äiti

Tässä Diwalla on lasten hoito vuoro


Namin etsintää joukolla


Lunakin uskaltaa jo ottaa kontaktia pentuun.
Lotta järjesti tänään minulle yllätyksen kaatamalla aidan ja lähtemällä yksin lnkille ties minne. Tunnin oli pois ja minä juoksin ympäri metsiä kuumeisena vaan kun tulin kotiin istui Lotta portin takana. Kepolla olikin pieni iltapuhde kun korjasi aidan. Muut leot eivät sitten aidan kaatamisesta huolimatta olleet poistuneet pihalta. Se oilisi kyllä ollutkin likaa minulle tänään.

Minun lehtikasani kertoo Taiga

Blogini tulee muuttamaan uuteen osoitteeseen koska vuodatus ei tee muuta kuin ongelmia.
Nyt se myrkyn lykkäs, sellaisen flunssa-pommin, että oli ihan pakko oikein tuntea itsensä sairaaksi, joten olemmekin sitten koirien kanssa tänään pääsääntöisesti nukkuneet ja taas nukkuneet, tosin Pilvi ja Taiga ovat välillä riehuneet.

Onhan tyllerö tietenkin ruokaakin saanut.

Kauhean vaikea tietää kuinka paljon tuo pieni olento tarvitsee ruokaa kun silloin kun on paljon pentuja niin se vain syövät vatsansa täyteen. Musta tuntuu että mä en osaa yhtään hoitaa tätä pientä olentoa.

Huomenna yritetään sada aikaiseksi yhteiskuvia pienokaisesta ja muista koirista , vaikka se ei olekkaan helppoa kun aina kun katson että minkälainen kuva tuli niin Taigasta on jäljellä vain puolet  tai sitten on poistunut kokonaan kuvasta. Nyt täytyy vetäytyä taas pitkälleen alka pukata sen verran hikeä pintaa.

Taiga on opetellut talon tavoille ja kaikki Pilven lelut on omittu itselle.
Lupasin kertoa miten meidän muut koirat ottivat taigan vastaan ja se tapahtui seuraavasti. Ensimmäisenä tutustumaan tuli Diwa joka rakastaa pentuja ja nuuskittuaan hieman Diwa pyysikin Taigaa heti leikkiin. Sitten oli vuorossa Bella mummo, joka saapui rauhallisesti paikalle ja nuuhkaisi kerran ja jatkoi matkaa se oli siinä sitten.

Kolmantena oli vuorossa Milana, joka teki perusteellista työtä pentu tutkittiin sentti sentiltä ja tutkiminen kesti noin 10 minuuttia ja lopuksi Milana laskin tassunsa Taigan päälle ja siitä alkoi se ystävyys. Sitten oli Vuorossa Luna joka haistoi äkkiä ja poistui vauhdilla omaan sänkyynsä, eilen ei Luna vielä suostunut liikkumaan jos pentu oli lähellä mutta tänään jo menivät yhdessä ulos.

Sitten oli vuorossa Lotta joka nuuhkaisi pari kertaa ja lähti ulos koska kiven pyöritys oli kesken. Sitten oli vuorossa Bianca jota pelkäsin eniten että on liian raju, mutta ihmeiden aika ei ole ohi BB käyttäytyi rauhallisesti ja kauniisti nuuhki pentua ja pyysi leikkimään ja pariskunta poistui yhdessä haistelemaan leluja.Kaikkein ensimmäisen Taigan tietystikkin tapasi Pilvi joka sai sellaisen hepulin ettei meinnannut rauhoittua ollenkaan vaan juoksi kuin viirupää pitkin pihaa ymyrää ja pitkin ja poikin. Pilvi leikkii tosi paljon Taigan kanssa vaikka onkin selvästi Taigaa pienempi ja yli 4 kg kevyempi. Kun leikki käy rajuksi niin Pilvi kiipeää sohvalle turvaan.

Taiga tapasi tänään myös kummisetänsä ja pienet piraijan hampaat maistoivat kummisedän leukaa.

Kummitädin lämmin haluas.
Koiravieraita emme voi vähään aikaan ottaa vastaan koska Taiga totuttelee meidän omiin koiriimme ja niiden kanssa elämiseen. Joten Tarjan ja Karin kolmikkokin joutui jäämään kotiin odottelemaan Taigan tapaamista sitten myöhemmin. Kyllä on ihanaa kun on pentu talossa sitä tunnetta ei kyllä voita mikään.

Tiedän, että on varmasti paljon ihmisiä jotka eivät ymmärrä tätä touhotusta  ollenkaan mutta he eivät varmasti luekkaan tätä blogia. Minä vain olen niin onnellinen tuosta pienestä karvakasasta joka meille muutti.

Elämä on niin sekaisin, meillä vain kontataan lattioilla ja lässytetään ja ollaan ihastuksissa. Elämä on niin ihanaa kun on pentutalossa, kaikki sekaisin ja huiskin haiskin, mutta ei haittaa. Mutta kerrotaanpa hieman minun ostosmatkastani. Lähdimme siis Tampereelta tiistai aamuna ja matkasimme Bremeniin lentokoneella josta vuokrasimme auton jolla ajelimme Hull (saksalainen Y) nimiselle paikkakunnalle, missä sijaitsi sitten Löwengartenin kennel. Kävimme ensin tapaamassa Taigan kasvattajaa ja pentuja tiistaina ja nautimme heidän kanssaan illallista. Taigan kasvattajan äiti on suomalainen ja vaikka hänen Suomesta lähdöstään on kulunut lähes ihmisikä hän puhui vielä ihan hyvää suomea. Saksa on hieno maa kaikkinen satoine tuulimyllyineen.

Matkalla Taigan luokse.
Saksa oli myös ystävällinen ja siisti maa.

Taigan ja minun ensikohtaaminen
Ihmiset Saksassa olivat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Eläinlääkäri todellinen persoona. (Tarina jatkuu nyt täytyy ottaa ruoka uunista....)

Balishan ja Lassen lapset. Hieno pentue kokonaisuudessaan.
Yövyimme kivoissa saksalisissa perhehotelleissa.

Hyvä palveu, ystävälliset ihmiset.

Saksassa ei kannata lentää jos on ottanut ettei käy niin kuin tälle lentäjälle.

Tässä hotellissa me yövyttiin kaksi yötä.
Vihdoin koitti se perjantai aamu kun saatiin noutaa Taiga mukaan ja matka kohti Berliiniä alkoi. Noin 10 minuuttia Taiga itki sylissäni, mutta sitten rauhoittui ja matkan teko alkoi ja Taiga nukkui. Kun päästiin hotellille oli klo jo lähellä puolta yötä ja kun oltiin syöty ja leikitty ja hieman jyrsitty Rahelin antamaa possunkorvaa  nukahti Taiga hotellin pöydän alle.

Yhtään pissaa ei tehty hotellihuoneeseen mikä oli ihailtava suoritus joten selvittiin ilman lisäkustannuksia. Aamun koittaessa herättiin ja syötiin ja sitten lähdettiin lentokentälle, jossa kaikki sujui kuin tanssi ja ihmiset olivat ihastuksissaan pienestä Taigasta, joka rohkeasti asteli hihnassa pitkin lentokentän halleja. Kunnes tuli aika luovuttaa Taiga lentoa varten se oli haikea hetki mutta Taiga oli jo ihan väsynyt ja uskoin että nukahtaa hetkessä. Iloinen kohtaaminen tapahtui Helsingissä jossa virkailija vielä tarkisti, että Taiga oli kunnossa lennon jälkeen eikä mitään eläinlääkäriä esim. tarvittu. Sitten olikin vastassa jo KePo joka otti Taigan vastaan ja halusi heti pienokaisen syliinsä. Loppumatka sujuikin hyvin Taigan nukkuessa jalkatilassa. Kun päästiin kotiin Taiga tutustui Pilveen ja Löpöön ja söi ja meni nukkumaan noin 5 tunniksi sitten taas syötiin ja alkoi illan jännittävin osuus muiden koirien tullessa tutustumaan Taigaan. Kerrotaan siitä sitten huomenna enemmän.

Taiga rakastaa leluja ja niitä meillä onneksi riittää, välillä mennään töppöset tömisten ympäri asuntoa Pilven kanssa kilpaa. Ihana, ihana pentu. Minun pentuhaaveeni sai hyväksymisen KePolta, mutta hänellä oli vaatimuksensa pennun suhteen ja minusta tuntui ettei sellaista pentua löydykkään mikä meille saa muuttaa, mutta tässä sellainen nyt on ja siitä olen niin onnellinen.